Bichon frisé luokitellaan pieneksi, iloiseksi ja leikkisäksi koiraksi. Sillä on eloisat liikkeet ja sen säkäkorkeus on niin uroksella kuin nartullakin korkeintaan 30 senttimetriä. Se on valkoinen seurakoira. Koirarodun turkki vaatii paljon hoitoa, pesua ja trimmausta.

Ruumiinrakenteeltaan rotu on vankka ja hyväryhtinen. Runsas karvoitus saa pään näyttämään pyöreältä, vaikka kallon muoto onkin pitkulainen ja litteä. Korvat ovat riippuvat ja litteät. Normaalipituudeltaan karva on lähes kymmenen sentin mittaista ja korkkiruuvimaisesti kihartuvaa – turkin hoitoon kuluukin kovasti työtä ja aikaa: viikoittain pesuun, föönaukseen, trimmaamiseen ja kampaamiseen saa kulutettua vähintään kaksi tuntia, mikäli turkista halutaan pitää parasta mahdollista huolta.

Bichon frisé on luonteeltaan ihmisystävällinen ja iloinen rotu. Se on seuranhakuinen ja viettää siksi paljon aikaa perheensä kanssa. Rotu on itsepäinen, joten sitä kuuluu opettaa tarkasti pennusta pitäen, vaikka sen leikkisyys ja iloisuus ehkä saattaa johdattaa omistajaa toiseen suuntaan. Rotu on älykäs ja oppii käskyt nopeasti. Se sopii hyvin harrastamiseen, kuten agilityyn tai tokoon.

Rodun kantamuotona pidetään Teneriffan koiraa. Välimeren maissa on kuitenkin ollut jo 2 000 vuoden ajan valkoisia koiria, joten tarkasta kantamuodosta ei voida olla varmoja. Bichon frisé oli kuitenkin alussa sylikoirana tai sirkuskoirana pidetty rotu. Rotu virallistettiin vuonna 1933. Siitä oli siihen mennessä jalostettu turkiltaan villakoiramaisempi ja siksi bichon frisétä alettiin käyttää myös suosittuna näyttelykoirana.